Jotenkin oli todella suurta levon aikaa olla Etela-Laosissa Mekongin saarilla.
Rauhaisa pieni saari, jokunen turisti, kaunis joki, ystavallisia ihmisia. Ihmiset peseytyivat joessa ja soivat iltaruuan auringonlaskun jalkeen. Saarella ei ollut sahkoa, yolla oli pimeampaa kuin koskaan. Ei pystynyt nakemaan edes katta kasvojensa edessa ellei ollut ulkona jossa tahtitaivas tai kynttilat toivat hieman valoa. Tahdetkin, ne nayttivat olevan lahempana kuin koskaan, kirkkaampia kuin koskaan. Perhosia, jotka olivat pikkulinnun kokoisia. Vesipuhveleita(vai mitahan ne on nimeltaan...) Saari oli ihana. Ja ma oon niin sellainen, etta usein juuri se kaikki luonto, mita naen ymparillani, sen kautta Jumala puhuttelee mua eniten.
Saarelta lahdimme siis Kambodzaan. Kambodza on tosi erilainen kuin Laos, monella tavalla. hka myos raskaampi. Mutta tama tuntuu kuitenkin oikealta paikalta. Siita myohemmin lisaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti