Pitkasta aikaa on aikaa ja hyva kone. Ollaan menty aika vauhdilla valilla. Kambodzassa ollaan viela kolme paivaa ja sit alkaa kaikenlainen maan ja kaupungin vaihto tiiviseen tahtiin...
Oltiin taas tassa valilla Phnom Penhissa kolme yota. Osallistuttiin rukoustapaamiseen, tavattiin suomalaisia, vierailtiin perheessa ja hengailtiin kaupungilla. Alettiin ihan tykkaamaan kaupungista (:
Perjantai aamuna oltiin aikeissa ottaa bussi Battambangiin. Aateltiin, etta Siem Riep on liian kaukana. No sitten siina asemalla paatettiinki, etta lahetaan Siem Riepiin. Eilen siis tultiin ja kateltiin ymparillemme. Taalla siis on se Angor Watin temppeli ja kaupunki on noin nelja kilsaa temppelialueesta. Luultiin voivamme skipata koko juttu... Mutta onneksi jollain taisi olla muita suunnitelmia (;
Aamulla kaveltiin kaupungille ja tuk tuk kuskit huuteli jo innokkaana. Yks mies oli ihan rauhassa ja alettiin kyseleen hintoja. Tuntu vaan silta, etta pitaa lahtea sen matkaan. Paadyttiin siis kiertamaan sen kuskin kyydissa temppelialuetta. Se oli sairaan iso, hullun kallista ja TODELLAKIN nakemisen arvoista! Ei sita pysty kuvailemaan edes. Kaytiin niin monessa eri temppelissa, etta lopulta oli ihan paha olo niista kaikista hinduhenkien kuvista. Sellasta.
Nyt me sit taas kerran mietitaan mihin mentais. Ihanaa olla taalla! Ihanaa olla reissussa! Ihanaa, et saa menna askel askeleelta (:
lauantai 31. tammikuuta 2009
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
ajatuksia viikon varrelta
Simpukat ja meri.
Meille naureskelevat tukki- ja motokuskit.
Huumori.
Kaupunkien kaduilla kaveleminen.
Kansanmurhan museo.
Kipu. Piilotettu suru. Itkemattomat itkut.
Yhteys ja seurakunta.
Uudet ystavat.
Hymyt.
Temppelit ja ilmapiiri.
Huijaaminen ja anteeksiantaminen.
Turvallisuuden ja turvattomuuden tunteet.
Toiset reissaajat ja matkakertomukset.
Italialaiset.
Ja amerikkalaiset ja ruotsalaiset ja sveitsilaiset...
Jars of Clay. Ruoka. Ja vesi.
Oma voimattomuus.
Epatoivo.
Jumalan voima.
Henki liikkuu.
Ja sade antaa heille siunauksensa.
Tassa on ehka sittenki jotain jarkea. Tai jos ei jarkea niin ainakin tarkoitusta.
Ja tarkoituksenmukaista hulluutta.
Ja uusi viini. Se tulee leviamaan tannekin pain maailmaa.
Suomi. Suomalaiset.
Meille naureskelevat tukki- ja motokuskit.
Huumori.
Kaupunkien kaduilla kaveleminen.
Kansanmurhan museo.
Kipu. Piilotettu suru. Itkemattomat itkut.
Yhteys ja seurakunta.
Uudet ystavat.
Hymyt.
Temppelit ja ilmapiiri.
Huijaaminen ja anteeksiantaminen.
Turvallisuuden ja turvattomuuden tunteet.
Toiset reissaajat ja matkakertomukset.
Italialaiset.
Ja amerikkalaiset ja ruotsalaiset ja sveitsilaiset...
Jars of Clay. Ruoka. Ja vesi.
Oma voimattomuus.
Epatoivo.
Jumalan voima.
Henki liikkuu.
Ja sade antaa heille siunauksensa.
Tassa on ehka sittenki jotain jarkea. Tai jos ei jarkea niin ainakin tarkoitusta.
Ja tarkoituksenmukaista hulluutta.
Ja uusi viini. Se tulee leviamaan tannekin pain maailmaa.
Suomi. Suomalaiset.
perjantai 23. tammikuuta 2009
Sihanoukville
Aateltiin vaan kertoa sen verran, etta ollaan nyt etelaisessa Kambodzassa Sihanoukville rantakaupungissa. Turisteja taas. Mut ihan lepposta. Lisaa sit kun jostain loytyis vahan nopeempi netti...
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Kambodzasta viela
Taalla on siis aika rankkaa ehka. Vaik joo, luulen, et me opitaan aika paljon. Ihanaa, et me saadaan olla taalla. Ja ihanaa tietaa tai ainakin toivoa ja luottaa, et on ihmisia, jotka muistaa meijan matka... (: Jatketaan varmaan huomenna jonnekin pienempaan paikaan.
Don Khon
Jotenkin oli todella suurta levon aikaa olla Etela-Laosissa Mekongin saarilla.
Rauhaisa pieni saari, jokunen turisti, kaunis joki, ystavallisia ihmisia. Ihmiset peseytyivat joessa ja soivat iltaruuan auringonlaskun jalkeen. Saarella ei ollut sahkoa, yolla oli pimeampaa kuin koskaan. Ei pystynyt nakemaan edes katta kasvojensa edessa ellei ollut ulkona jossa tahtitaivas tai kynttilat toivat hieman valoa. Tahdetkin, ne nayttivat olevan lahempana kuin koskaan, kirkkaampia kuin koskaan. Perhosia, jotka olivat pikkulinnun kokoisia. Vesipuhveleita(vai mitahan ne on nimeltaan...) Saari oli ihana. Ja ma oon niin sellainen, etta usein juuri se kaikki luonto, mita naen ymparillani, sen kautta Jumala puhuttelee mua eniten.
Saarelta lahdimme siis Kambodzaan. Kambodza on tosi erilainen kuin Laos, monella tavalla. hka myos raskaampi. Mutta tama tuntuu kuitenkin oikealta paikalta. Siita myohemmin lisaa.
Rauhaisa pieni saari, jokunen turisti, kaunis joki, ystavallisia ihmisia. Ihmiset peseytyivat joessa ja soivat iltaruuan auringonlaskun jalkeen. Saarella ei ollut sahkoa, yolla oli pimeampaa kuin koskaan. Ei pystynyt nakemaan edes katta kasvojensa edessa ellei ollut ulkona jossa tahtitaivas tai kynttilat toivat hieman valoa. Tahdetkin, ne nayttivat olevan lahempana kuin koskaan, kirkkaampia kuin koskaan. Perhosia, jotka olivat pikkulinnun kokoisia. Vesipuhveleita(vai mitahan ne on nimeltaan...) Saari oli ihana. Ja ma oon niin sellainen, etta usein juuri se kaikki luonto, mita naen ymparillani, sen kautta Jumala puhuttelee mua eniten.
Saarelta lahdimme siis Kambodzaan. Kambodza on tosi erilainen kuin Laos, monella tavalla. hka myos raskaampi. Mutta tama tuntuu kuitenkin oikealta paikalta. Siita myohemmin lisaa.
kohtaamisia
Pitkasta aikaa paastaan kirjottamaan. Viime perjantaina lahdettiin paksen kaupungista Si Phan Donille, Don Khongin saarelle. Siella ei ollu sahkoa niin ei yllattaen kaytetty nettiakaan...
Matkan varrella on ehditty kohtaamaan yksi jos toinenkin ihminen. Oltiin Savannakhetissa tutustuttu ranskalaiseen naiseen, jolle varattiin Paksesta huone. Juteltiin kaikenlaista ja tormattiin viela Don Khongillakin (:
Don Khongilla asuttiin ihanassa guest housessa joen varressa. Omistaja oli kylla jokseenkin alkoholisti. Lapsia oli noin kuusi kaheksasta vuoden vanhaan ja vaimo oli raskaana. Edellinen vaimo oli kuollut ja siina pyori porukkaan muutenkin. Tytot hoiti huoneitten siivouksen ja pyykinpesun, osittain myos ruoanlaiton. Ja niin, myos lastenhoidon... Ne tytot oli vaan niin ihania! Ois vaan niin ihanaa ollu piirtaa niille sellanen kuva missa ne kaikki on kruunut paassa...
Tavattiin myos suomalainen poika, joka sanoi todella varmasti, etta ei saataisi viisumaita etelaiselta rajalta Kambodzaan. Ei kuitenkaan lannistuttu vaan paatettiin kokeilla. Ja saihan sielta rajalta (:
Saatiin muuten bussilipuista alennusta kun meilla ei ollu enempaa rahaa. Joku tais vahan jarjestella asioita taas kerran (: Paadyttiin matkustamaan henkiloautolla lahimpaan kaupunkiin seuranamme sveitsilainen pariskunta. Ne oli huippuja!
Joo, ollaan tavattu vaiks keta muitaki, mut halusinpa kertoo noi kun kohtaamisissa on jotain...(;
Matkan varrella on ehditty kohtaamaan yksi jos toinenkin ihminen. Oltiin Savannakhetissa tutustuttu ranskalaiseen naiseen, jolle varattiin Paksesta huone. Juteltiin kaikenlaista ja tormattiin viela Don Khongillakin (:
Don Khongilla asuttiin ihanassa guest housessa joen varressa. Omistaja oli kylla jokseenkin alkoholisti. Lapsia oli noin kuusi kaheksasta vuoden vanhaan ja vaimo oli raskaana. Edellinen vaimo oli kuollut ja siina pyori porukkaan muutenkin. Tytot hoiti huoneitten siivouksen ja pyykinpesun, osittain myos ruoanlaiton. Ja niin, myos lastenhoidon... Ne tytot oli vaan niin ihania! Ois vaan niin ihanaa ollu piirtaa niille sellanen kuva missa ne kaikki on kruunut paassa...
Tavattiin myos suomalainen poika, joka sanoi todella varmasti, etta ei saataisi viisumaita etelaiselta rajalta Kambodzaan. Ei kuitenkaan lannistuttu vaan paatettiin kokeilla. Ja saihan sielta rajalta (:
Saatiin muuten bussilipuista alennusta kun meilla ei ollu enempaa rahaa. Joku tais vahan jarjestella asioita taas kerran (: Paadyttiin matkustamaan henkiloautolla lahimpaan kaupunkiin seuranamme sveitsilainen pariskunta. Ne oli huippuja!
Joo, ollaan tavattu vaiks keta muitaki, mut halusinpa kertoo noi kun kohtaamisissa on jotain...(;
torstai 15. tammikuuta 2009
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
ohikulkumatkalla
Ollaan vaan aika paljon menty tassa viime paivat. Alas ja alemmas. Nyt ollaan Paksessa.
Maanantai hengailtiin Vientianessa. Oon aika tykastyny siihen kaupunkiin. Kavi pieni takaisku kylla. Kun meidan piti tavata siella yks rukoustyyppi. Oltiin mailailtu puolin ja toisin ja jotenki missattu et oltais yhta aikaa kaupungissa. Laitettiin sille viesti ja jaatiin odottamaan. Ei se viesti sit menny perille ja se nainen soitti just kun oltiin lahdossa yobussilla pos Vientianesta...
Savannakhetissa oltiin aamulla 4.30. istuttiin sinnikkana tyttoina kaks tuntia hyytavalla bussiasemalla. Jotka ei tassa maassa tunnu koskaan olevan sisalla (joskus ennenkin palellut...). No se kaupunki oli nahty paivassa. Saatiin kylla pestya pesukoneellisen verran pyykkia. Siis kasin. Kaveltiin joen rantaa ja pyydettiin viisautta seuraavaan askeleeseen.
Tanaan paivalla kaveltiin bussiasemalla ja ajateltiin ravistella arpaa helmassa. No paadyttii kummiski siihen, etta harkinnalla hankkeet varmistetaan, eika toteutettu mainiota sponttaania ajatusta menna Hueen. Jotku taisvat lukea sananlaskuja illalla (: Otettiin bussi Pakseen. Pois ihanaa ei turisteja paikasta, paljon turisteja joka puolella paikkaan.
Jotenkin kaipaisi kaikenlaista viisautta. Ylhaalta tuleva vois olla aika hyvaa. (:
Maanantai hengailtiin Vientianessa. Oon aika tykastyny siihen kaupunkiin. Kavi pieni takaisku kylla. Kun meidan piti tavata siella yks rukoustyyppi. Oltiin mailailtu puolin ja toisin ja jotenki missattu et oltais yhta aikaa kaupungissa. Laitettiin sille viesti ja jaatiin odottamaan. Ei se viesti sit menny perille ja se nainen soitti just kun oltiin lahdossa yobussilla pos Vientianesta...
Savannakhetissa oltiin aamulla 4.30. istuttiin sinnikkana tyttoina kaks tuntia hyytavalla bussiasemalla. Jotka ei tassa maassa tunnu koskaan olevan sisalla (joskus ennenkin palellut...). No se kaupunki oli nahty paivassa. Saatiin kylla pestya pesukoneellisen verran pyykkia. Siis kasin. Kaveltiin joen rantaa ja pyydettiin viisautta seuraavaan askeleeseen.
Tanaan paivalla kaveltiin bussiasemalla ja ajateltiin ravistella arpaa helmassa. No paadyttii kummiski siihen, etta harkinnalla hankkeet varmistetaan, eika toteutettu mainiota sponttaania ajatusta menna Hueen. Jotku taisvat lukea sananlaskuja illalla (: Otettiin bussi Pakseen. Pois ihanaa ei turisteja paikasta, paljon turisteja joka puolella paikkaan.
Jotenkin kaipaisi kaikenlaista viisautta. Ylhaalta tuleva vois olla aika hyvaa. (:
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Vang Vieng
Ja Luang Prabangista jatkoimme Vang Viengin kaupunkiin. Kaupunki on pienenpieni mutta tupaten taynna turisteja. Ulkomaalaisia tuntui valilla olevan enemman kuin laolaisia. Kaupungin ymparilla loytyy niin paljon nahtavaa ja koettavaa... Kalliokiipeilya, melontaa, joella kulkemista traktorinrenkaiden kanssa (tubing), luolaretkia.
Kaupungissa oli kuitenkin sellainen olo, etta meidan on tosiaan tarkoitus olla siella. Tavatiin monia ihmisia, ulkomaalaisia lahinna. Amerikkalaisia, espanjalainen ja muutamia britteja. Muutama suomalainen tuli myos vastaan. Pienia kohtaamisia mutta niilla oli varmasti tarkoituksensa.
Tanaan tulime vientianeen. Aamulla olimme syomassa aamupalaa ja ehdimme viela tavata Stevenin ja viela matkalla Davidin joihin olimme kaksi paivaa aiemmin tutustuneet. Menimme istumaan kaupungin ohitse kulkevan tienvarteen, bussia odottamaan. Ei me tiedetty aikatauluista mitaan, tiedettiin vaan, etta kylla niita tulee... Muutama iso, tuktukia muistuttava auto taydessa lastissa pysahtyi kysymaan, haluammeko kyytia vientianeen. Ei haluttu. Lopulta mentiin paikallisen pariskunnan kyytiin joilla oli pakettiauto. Saatiin luksushyva kyyti Vientianeen taman pariskunnan autossa.
Ihanaa olla tutussa kaupungissa, Vientianessa vaikkakin vain yksi yo. Huomenna jatkamme etelaan.
Kaupungissa oli kuitenkin sellainen olo, etta meidan on tosiaan tarkoitus olla siella. Tavatiin monia ihmisia, ulkomaalaisia lahinna. Amerikkalaisia, espanjalainen ja muutamia britteja. Muutama suomalainen tuli myos vastaan. Pienia kohtaamisia mutta niilla oli varmasti tarkoituksensa.
Tanaan tulime vientianeen. Aamulla olimme syomassa aamupalaa ja ehdimme viela tavata Stevenin ja viela matkalla Davidin joihin olimme kaksi paivaa aiemmin tutustuneet. Menimme istumaan kaupungin ohitse kulkevan tienvarteen, bussia odottamaan. Ei me tiedetty aikatauluista mitaan, tiedettiin vaan, etta kylla niita tulee... Muutama iso, tuktukia muistuttava auto taydessa lastissa pysahtyi kysymaan, haluammeko kyytia vientianeen. Ei haluttu. Lopulta mentiin paikallisen pariskunnan kyytiin joilla oli pakettiauto. Saatiin luksushyva kyyti Vientianeen taman pariskunnan autossa.
Ihanaa olla tutussa kaupungissa, Vientianessa vaikkakin vain yksi yo. Huomenna jatkamme etelaan.
jokea alas ja kohta taas mentiin
Pieni muistelu toissapaivaan... Oltiin siella mihin KAIKKI turistit menee Laosissa. Tubing. Laskemassa jokea isoilla renkailla. Se oli kivaa. Mahtavat maisemat, vuoria, valila oltiin ihan metrin paassa joen vartta kulkevista lehmista... Vahan valiin oli baareja ja veteen svingaus koysia. Me oltiin ehka aika tylsia ja pysahdyttiin vaan kerran. Mutta se lipuminen oli niin ihanaa ihan sinansa (:
Valilla kylla turisti asiat tekee tiukkaa. Mulla oli Luang Prabangista lahdettaessa sellanen olo, etta ehka jotain jai nakematta tai kokematta tai ehka eniten rukoilematta. Kun jotenkin kiinnitti huomiota vaan turisteihin ja kaikkeen kaupankayntiin. Eika ehka sit keskittynyt siihen kaupunkiin ja ihmisiin sen kaiken turismin takana. No Pyha Henki osaa kylla muistuttaa mita rukoilla ja onneks se mita tassa maassa tapahtuu ei oo meijan rukouksista kiinni... (:
Tana aamuna kun lahettiin rinkat selassa kaupungille todettiin taas kerran, etta tuntuu hyvalta olla menossa! Huomenna ehka ollaan taas jossain uudessa paikassa.
Valilla kylla turisti asiat tekee tiukkaa. Mulla oli Luang Prabangista lahdettaessa sellanen olo, etta ehka jotain jai nakematta tai kokematta tai ehka eniten rukoilematta. Kun jotenkin kiinnitti huomiota vaan turisteihin ja kaikkeen kaupankayntiin. Eika ehka sit keskittynyt siihen kaupunkiin ja ihmisiin sen kaiken turismin takana. No Pyha Henki osaa kylla muistuttaa mita rukoilla ja onneks se mita tassa maassa tapahtuu ei oo meijan rukouksista kiinni... (:
Tana aamuna kun lahettiin rinkat selassa kaupungille todettiin taas kerran, etta tuntuu hyvalta olla menossa! Huomenna ehka ollaan taas jossain uudessa paikassa.
Vesiputouksilla
Torstaina oltiin Luang Prabangissa vesiputouksilla. Se oli vallan mainiota. Ensin kiivettiin ylos ja kahlattiin vesiputouksen yli. Siel oli niin huippu kaunista (: Alas tullessa kuljettiin parinki turkoosin varisen uimapaikan ohi. Mentiin parhaaseen, jossa oli puu ja kallio joista saa hyppia veteen. Vesi oli hullun kylmaa. Hypin monta kertaa sielta putouksesta. Niin parhainta! Ja luulen vahan, et Jeesus ehka oli hyppimas kans... Hassua, et valilla voi jakaa nii hassuja juttuja Jeesuksen kans (; Nahtiin pari suomalaista poikaa takasintulomatkalla. Ne oli kivoja ja jaettiin taas kokemuksia. Loppuilta paleltiin kaupungilla kaikki mahdolliset vaatteet paalla...
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Jesaja
Olen lukenut talla matkalla paljon Jesajan kirjaa. Eras kohta on osunut jotenkin tosi sopivasti tahan Laosiin. Jes.17:7-8. Siina puhutaan, kuinka ihmisten silmat kaantyvat katsomaan Jumalaa patsaiden ja alttareiden sijaan. Jotenkin tosi ihanaa, lohdullista. Monet muutkin kohdat ovat puhuneet paljon ja rohkaisseet siihen, etta eri maiden puolesta oikeasti kuuluukin rukoilla. Ja paljon. Joten ihanaa, kun saamme olla taalla rukoilemassa. Jo se pelkastaan on aika suuri tarkoitus.
Siina on jotenkin elamaa
Kun matkustaa bussissa, joka on puolillaan tavaroita ja ihmisia siina valissa. Osa istuu tuoleilla kaytavapaikoilla ja takapenkki on kasattu tayteen, samoin kaytavat. Vieressa istuu perhe, kolme samalla penkilla. Takana istuvat turistitytot ovat ehka vahan ahdistuneita moisesta kyydista. Sanovat, etta meilla on positiivinen asenne kun rauhoittelemme heita sanomalla, etta kylla nama kuskit osaavat asiansa. Bussi ajaa korottelee pienia vuoristoteita. Valilla kun avaa silmat huomaa miten kirkkaasti ja lahella tahdet nakyy. Kukaan ei kylla veda vertoja sille miten Jumala suunnittelee maisemia!
Perille paastya kello on puoli viisi. Hiljainen bussiasema, ei sisatiloja ja hullun kylma. Paivan valjetessa kaupunki on pullollaan turisteja, joku osa kaipaa takaisin pienille teille. Onneksi Luang Prabangin jalkeen ollaan suunniteltu pienempaa kylaa. Kohta taas pyorailemaan (:
Perille paastya kello on puoli viisi. Hiljainen bussiasema, ei sisatiloja ja hullun kylma. Paivan valjetessa kaupunki on pullollaan turisteja, joku osa kaipaa takaisin pienille teille. Onneksi Luang Prabangin jalkeen ollaan suunniteltu pienempaa kylaa. Kohta taas pyorailemaan (:
maanantai 5. tammikuuta 2009
arkiaamu
Aamulla herattiin jo seitsemalta rukouskavelylle. Teki hyvaa, etta herasi aikaisin. Kaupungissa oli kuitenkin jo ihan taysi vilina paalla. Arkiaamu.
On ollut hyva paiva. Ollaan kavelty ja kierrelty. Istuttu puistoissa.
Huomenna lahdetaan pohjoiseen, Luang Pratangiin.
On ollut hyva paiva. Ollaan kavelty ja kierrelty. Istuttu puistoissa.
Huomenna lahdetaan pohjoiseen, Luang Pratangiin.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
olemista
Nyt on vihdoin paasty jonnekin, missa on vaan niin kotoista. Kai se on jotain viehatysta mita on vaan enemman pohjois Aasiassa... Naa ihmiset (:
Eilen just puhuttiin, etta taalla on jotenki tilaa. On helppo olla. Vaikka kaupunki ja maa on tosi budhalainen. Ollaan lahinna vaan oltu, kavelty kaupungilla, rukoiltu vahan yhen temppelin pihalla, juteltu ihmisten kanssa. Eilen illalla oltiin syomassa tuttujen kanssa. Se oli kivaa kans.
Illall tultiin tuktukilla takas keskustaan. Sille oli sanottu yks iso tie, jossa meijan ois pitany osata jaada ois. No ei nayttany yhtaan tutulta. Yritettiin lapuille kirjoitetuilla sanoilla keksia joku paikka mita lahella asutaan. No lopulta paadyttiin ihan meidan kadun viereen. Ihan virkistavaa kun ei teida yhtaan missa on eika ees muista katua missa asuu eika oo karttaa...
Kohta mennaan vuokraamaan pyorat (:
Eilen just puhuttiin, etta taalla on jotenki tilaa. On helppo olla. Vaikka kaupunki ja maa on tosi budhalainen. Ollaan lahinna vaan oltu, kavelty kaupungilla, rukoiltu vahan yhen temppelin pihalla, juteltu ihmisten kanssa. Eilen illalla oltiin syomassa tuttujen kanssa. Se oli kivaa kans.
Illall tultiin tuktukilla takas keskustaan. Sille oli sanottu yks iso tie, jossa meijan ois pitany osata jaada ois. No ei nayttany yhtaan tutulta. Yritettiin lapuille kirjoitetuilla sanoilla keksia joku paikka mita lahella asutaan. No lopulta paadyttiin ihan meidan kadun viereen. Ihan virkistavaa kun ei teida yhtaan missa on eika ees muista katua missa asuu eika oo karttaa...
Kohta mennaan vuokraamaan pyorat (:
perjantai 2. tammikuuta 2009
Vientiane, Laos
Kolme junayota takana. Junissa n tavallaan ihan hyvakin nukkua. Ja tavata ihmisia ja nahda maisemia. Junamatkoilla on myos aikaa olla. Jutella, lukea, rukoilla, olla vaan.
Matkustaminen on kylla jannaa, se tuo niin paljon erilaisia tunteita esille. Vaikea edes saada niita viela kirjoitettua. Mutta pidan. Ja pidan naista maista.
Ensivaikutelmia
Malesia viehattava
Thaimaa kieroileva mutta auttavainen
Laos kiltti ja kaunis
Nyt olemme siis Laosissa, saavuimme aamulla. Ihanaa olla taalla. Seuraavan yon saamme viettaa guesthousessa. Huomenna suuntaamme muutamaksi paivaksi pohjoiseen ja sitten viela palaamme tanne Vientianeen. Silloin paasemmekin tapaamaan muutamia ihmisia taalla. Innolla odotan.
Matkustaminen on kylla jannaa, se tuo niin paljon erilaisia tunteita esille. Vaikea edes saada niita viela kirjoitettua. Mutta pidan. Ja pidan naista maista.
Ensivaikutelmia
Malesia viehattava
Thaimaa kieroileva mutta auttavainen
Laos kiltti ja kaunis
Nyt olemme siis Laosissa, saavuimme aamulla. Ihanaa olla taalla. Seuraavan yon saamme viettaa guesthousessa. Huomenna suuntaamme muutamaksi paivaksi pohjoiseen ja sitten viela palaamme tanne Vientianeen. Silloin paasemmekin tapaamaan muutamia ihmisia taalla. Innolla odotan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)